Korean kaupunkiantropologia

Gusts Of Popular Feeling -blogissa on erittäin havainnollisia panoraamakuvia siitä, millaiseksi Soulin laitamien ja sen lähiseutujen kaupunkimaisema on kerrostalorakentamisen myötä muuttumassa. Nämä kuvat ovat Balsanin alueelta Soulin länsiosista läheltä nykyistä Kimpon kotimaan lentokenttää.

Kuva: Matt / Gusts Of Popular Feeling

Pieni muutos kurssin ohjelmaan: Pitäkää huolta kissastani -elokuva katsotaankin jo heti seuraavalla luennolla pääsiäistauon jälkeen to 12.4. alkaen klo 10.00. (Elokuva kestää 112 min.) Hegemoninen keskiluokka -luento siirtyy huhtikuun 19:een.

Kurssin jäljellä oleva ohjelma:

12.4. to	Pitäkää huolta kissastani -elokuva (kesto 112 min; elokuvan pituuden vuoksi aloitetaan klo 10.00)
16.4. ma	Korealainen sukulaisuus kaupungeissa • (4) Cho, Hyoung: ”The Kin Network of the Urban Middle Class Family in Korea”
19.4. to	Hegemoninen keskiluokka
23.4. ma	Kaekchi ja kohyang: ”vieras maa” ja ”kotiseutu” kaupungin ja maaseudun käsitteinä Koreassa ja Itä-Aasiassa
26.4. to	Loppukuulustelu • (5) kirjoitelma nähdyn elokuvan perusteella / Kendall, Laurel. “Korean Shamans and the Spirits of Capitalism”

“Soulin markkinoiden ääniä” (Sôul sijangûi sori) on Soulin historiallisen museon tuottama etnografinen dokumentti Soulissa toimivista markkinoista ja niiden ihmisistä lähestyttynä erlaisten äänten kautta: esim. kauppiaiden kaupusteluhuutojen tai slangin, huutokaupan meklarien ostotunnelmaa nostattavan äänenpidon tai vaikka pelkästään muovipussien ainaisen kahinan.

• Sounds of Seoul marketplaces 1 - Gwangjang market (07:01)

Suomennos näkyy vierittämällä alla olevassa kehyksessä näkyvää sivua alemmaksi:

• Sounds of Seoul marketplaces 2 - Dongdaemun market (03:03)

Suomennos näkyy vierittämällä alla olevassa kehyksessä näkyvää sivua alemmaksi:

• Soulin markkinoiden ääniä: Namdaemun

Suomennos näkyy vierittämällä alla olevassa kehyksessä näkyvää sivua alemmaksi:

Aiemmassa viestissä oli linkki kansallisessa filmiarkistossa olevaan “Uusi Soul” -uutisfilmiin vuodelta 1966, joka ei kuitenkaan jostain syystä lähde pyörimään arkiston sivustolla. Tässä tänäiseen (29.3.07) luentoon liittyvä yksi esimerkki jatkuvasti käynnissä olevasta kaupunkitilan uudelleenjärjestämisestä, 2000-luvun uudesta Soulista.

Sillim 6-dongin markkinat Gwanak-gu’n kaupunginosassa eteläisessä Soulissa.
(linkki suureen kuvaan , 624K, 2511x700 pixel). Alla havainnekuva alueen uudelleenrakentamis- ja kehityssuunnitelmasta nimeltä “Sillimin uuskaupunki” (Sillim nyut’aun).

(kuva aukeaa klikkaamalla uudessa ikkunassa isompana)

Soulin väestönkasvu vapautuksen jälkeisinä vuosina 1945–47, n. 900000 –> 1.7 milj. (서울商工業史 s. 607)
– kaupunkien hyvin suuri kasvu vapautumisen jälkeen: sekä ulkomailta Mantsuriasta ja Japanista palaavat että Pohjois-Korean kiristyvää komentoa pakenevat, yhteensä jopa 2.5 miljoonaa tulijaa eteläiselle miehitysvyöhykkeelle ennen
– esim. Soulissa Namsanin (Etelävuori) kaakkoisrinteille Yongsanin liepeille syntynyt Haebangch’on (解放村 Vapautuskylä), Pohjois-Koreasta tulleiden asutusalue, väestön josta oppinut kirjallisuuskaan ei kaihda käyttää ”alakerros”-nimitystä (hach’ŭngmin); kys. alueen asukkaita ’61 25 tuhatta, pääelinkeino laittomien savukkeiden valmistus; köyhinäkin mutta pakolaisina antikommunismi, ”Luoteinen nuorisoliitto”, osallistuminen vasemmiston vastaiseen toimintaan, laajoihin väkivaltaisuuksiinkin etenkin Chejun kapinan tukahduttamisessa 1949
– myös Soulin keskikaupunginosien kasvu 1945–47, Jung-gu (서울商工業史), Cheonggyecheonin varrelle syntyneet ja kasvaneet hökkelikylät, joita myös kantakaupungin liepeiden kukkuloiden ja vuorten rinteille
– varsinainen maaltamuutto ei ennen sotaa merkittävää; tilanne muuttui sodan jälkeen 50-luvun aikana (ja väestön absoluuttinen väheneminen maaseudulla alkoi 1966–70)
Tilanne teollistumista edeltäneessä Koreassa siis se, että kaupunkeihin tullut väestö päätyi lähes kokonaan ns. informaalin sektorin elinkeinoihin: kaupustelu, kaupankäynti, satunnaistyöt, päivätyöt
–생활문화변천사 s. 96, Chosun Ilbo v. 1947: Soulissa ei ole kunnollisessa työssä, virkamiehistöä lukuun ottamatta, kuin muutama prosentti väestöstä, 1.6 miljoonasta väh. 10 hengen työpaikoissa 52 000

Yhdysvaltojen joukoissa palvelleen Roger Marshutzin kuvia Pusanista (Busan) 1953-55. Lähde: Peabody Museum of Archeology and Ethnology, Harvard University.

Ilmeisesti vuorenrinteen hökkelikylän on tuhonnut tulipalo.

Kaupungistumisen vaikutuksista perheen ja sukulaisuuden rakenteisiin

Usein näkee sekä yleistä että oppinutta puhetta ns. perinteisen perhejärjestelmän ja yhteiskunnallisten rakenteiden hajoamisesta voimakkaan kaupungistumisen seurauksensa
– Cho Haejoang: ns. epäjärjestyksen aika, japanilaisajalta alkanut ja Korean sodan yli 1950-luvun lopulle jatkunut kausi, jolloin korealainen mies oli syrjäytynyt ns. perinteiseltä julkisen sektorin ja julkisen roolin paikaltaan kolonialismin, sodan, ja yleisen köyhyyden vuoksi niin että nainen joutui astumaan perinteistä julkisempaan rooliin; Cho katsoo että 1960-luvulta alkanut taloudellisen kasvun, teollistumisen, ”nykyaikaistumisen” ja myös palkkatyön lisääntymisen ja vakiintumisen aika toi mukanaan uudelleen edeltävän sekasorron aikana syrjäytyneet perheen sukupuoliroolit, mihin liittyi myös ns. keskiluokan (korealaisittain keskikerros, chungsan’ŭng); mies alkoi ottaa takaisin hänellä ollutta julkista sfääriä, ja naisen rooliksi muodostui ja vakiintui kotitalouden piiri; Cho puhuu ”kotirouvaistumisesta” (chubuhwa, kajŏnggjubuhwa)
(=> Mielenkiintoista ajatella mitä vastaava tilanne Pohjois-Koreassa on saanut aikaan; lähinnä miehinen palkkatyö ei mitenkään tuo elantoa jakelujärjestelmän joko romahdettua tai ollessa hyvin puutteellinen, ja tätä juuri naiset ovat joutuneet ryhtymään korvaamaan lähinnä kaupustelulla ja kaupankäynnillä)
– Clark Sorensen: maaseutuperheiden sopeutuminen teollistumiseen ja kaupungistumiseen laajentumaperheen ajatuksen käytäntöön soveltamisen kautta; kaupunkiin ansiotyöhön teollisuuteen tai toimistoon lähtenyt pysyi kotitalouden piirissä taloudellisestikin
– (한국정신문화연구원: 1960년대 사회변화연구: 1963–70, s. 35–36.)
Vuodesta 1955 vuoteen 1990 ei tapahtunut merkittävää ns. ydinperheen (tarkoittaa lähinnä kahta sukupolvea: vanhempia ja naimattomia lapsia) osuuden lisääntymistä, ei kaupungeissa eikä maaseudulla; osuus kaupungeissa ei valtavasti – kymmenkunta pros.yksikköä – suurempi kuin maaseudulla; laajentumaperheen osuuden supistuminen, muiden muotojen (tästä tarkemmin perhe ja sukulaisuus -luennolla

Etelä-Korean nykyhistorian kannalta merkittävää ja sen ristiriitaisuuksia korostavaa on se, että keskeisin virstanpylväs (Korean sodan lisäksi) on vallankaappaus, jossa valtaan tuli kenraalimajuri Park Chung-hee; Japanin-aikana kansakoulunopettajaksi valmistunut ja sellaisena toiminut mies joka omasta halustaan meni Japanin keisarillisen armeijan upseerikouluun, palveli Mantsuriassa (ei tiettävästi kuitenkaan sotinut korealaississejä vastaan), palasi Koreaan vasemmistolaistuneena miehenä, hakeutui sotilaskoulutukseen ja oli samalla Etelä-Korean työväenpuolueen sotilasvastaava; oli saada kuolemantuomion 1949 kapinan yhteydessä mutta säästy yhteistyöhalukkuuttaan ja oli tarpeeseen Korean sodan alkaessa. Kaappasi upseeritoveriensa kanssa toukokuussa 1961 vallan ”kyvyttömänä” pidetyltä Chang Myŏnin pääministerivetoiselta hallinnolta, joka oli tullut valtaan ed. vuoden huhtikuun kansannousussa jossa Syngman Rheen (Yi Sŭng-man) valta kumoutui; määrätietoinen ja kovaotteinen uudistus-, modernisaatio- ja teollistamispolitiikka, joka inhimillisistä uhrauksista ja aidon demokratian puutteesta ja ajan mittaan autoritäärisemmäksi käyneestä vallasta huolimatta oli suhteellisen suosittu ja ”kansan” tukema
– Dramaattiset seuraukset maaseudulle, kaupungeille, väestörakenteelle, elinkeinorakenteelle

Gangsteripuhdistusta kaksi päivää Park Chung-heen vallankaappauksen jälkeen Soulin kadulla: miehen kaulassa nimi “Yi Chông-jae”, ja sotilaiden kantamassa kyltissä teksti “Olen gangsteri, kansa minut tuomitkoon.”

Kaupunkihistorioitsija ja -tutkija Son Chông-mok katsoo, että 1966 hyvin keskeinen vuosi; tuolloin Korean väestö tavallaan laajimmillaan, tuohon asti maaseudunkin väestö ei ollut pienentynyt absoluuttisesti vaikkakin suhteellisesti; tuolloin alkoi kuitenkin absoluuttinen väheneminen;
– Soulin väestö 3.5 milj.; ajatus siitä että ”Soul on täynnä”; tuon niminen romaanikin julkaistiin sanomalehdessä jatkokertomuksena; myös muu keskustelu Soulista, ”kaupunkiongelma”, aikakausjulkaisuja ym.
– Soul oikeastaan jo lähes nykyisen kokoinen, mutta kaupunkirakenteellisesti ei yhtenäinen; esim. keskustassa raitiovaunuliikennettä, mutta reuna-alueet heikkojen teiden ja harvan bussiliikenteen varassa

Soulin väestö 1960 (2.5 milj.) n. 10% maan väestöstä; 1970 (5.5 milj.) 18%, 1980 (8.4 milj.) 22%, 1990 (10.6 milj.) 24%; sittemmin Soulin väestö ei ole kasvanut, ja pääkaupunkiseudun yhä jatkuva väestöpaine siirtynyt ympäröiviin provinsseihin (tätä nykyä maan 48 milj. asukkaasta runsaat 20 milj. Soulissa ja ympäröivässä Gyeonggin provinssissa)

Taloudellisen toiminnan ja tuotannon keskittyminen Souliin (huom. myös sos. nousuun ja sos. uusintamiseen liittyvät instituutiot)
Soulin osuus koko maan tuotannon arvosta suurimmillaan v. 1975, noin 30%. Nousi -67 yli 20%:n, seuraavana vuonna jo 25%; laski 1990-l. vaihteessa 25%:een ja vielä sen alle 90-l. lopussa.
– yksinkertaisen kapitalistinen syy valmistusteollisuuden vähenemiseen: Soulin maanhintojen valtava nousu, vientivetoisen valmistusteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisen lisäksi
– esim. Kuron (Guro) alue lounais-Soulissa, hyvin voimakas kasvu 1970-luvulla; v. 1970 10000 duunaria, 1976 jo 100 000. Hiipuminenkin melko nopeaa: v. 1987 70 000:sta 40000:een v. 1995
(Soulista ja yleensä kaupungeista markkinoiden, pienliiketoiminnan, liikkeenharjoittamisen paikkoina myöh. luennolla)

Maaltamuuton alueelliset erot: v. 1981 selvityksen mukaan köyhälistöalueiden (pinminjiyŏk, tarkoittanee lähinnä rinneasutusta ym, taltongne) perheenpäistä suurin osuus Chŏlla(Jeolla, Honam)-syntyisillä; sen jälkeen Soul; myös Pohjois-Korea-syntyiset yliedustettuina, 10%
– Kehityspolitiikan alueellinen epätasa-arvo, poliittisesti ja taloudellisesti; teollisuuden työpaikkojen luominen kaakkoon Gyeongsangin provinssiin (Gyeongnam, Pohjois- ja Etelä-Gyeongsang); Gumi pres. Park Chung-heen kotiseudulla; Masanin ja Changwonin vientiteollisuusalueet; Hyundain tehtaat Ulsanissa; Pohangissa Posco-terästehdas
–> kaakkoisosissa siis vähemmän syytä Souliin muuttamiseen, kaupunkilaistuminen lähinnä provinssin sisällä

– Yleinen käsitys jeollalaisten kotiseutuyhdistysten merkittävyydestä (Honam Hyanguhoe; Honam=Jeolla/Chôlla); ”yksi kolmesta merkittävästä yhdistyksestä”, kaksi muuta merijalkaväen reserviläisliitto ja Korea Universityn alumniyhdistys
– elokuva Mokpo on satamakaupunki, mainoslauseena myös ”isoveljien kaupunki” (hyŏngnimdŭrŭi tosi ), mikä viittaa gangstereihin
– alueelliset ennakkoluulot; jeollalaisten olemassakin oleva syrjintä (”suuryhtymässä ei juuri Jeollan murretta kuulunut” – Janelli 1993; eräässä romaanissa riisikaupan tavarantoimittajana olleelle jeollalaismiehelle annettu kehotus välttää murretta ja opetella puhumaan soulilaisittain

“Elämä alikehittyneessä kaupungissa” (jatkuu seuraavalla luennolla)

Soul helmikuussa 1969. Kuva Neil Mishalov.

Uutisfilmi “Uusi Seoul” (새 서울) vuodelta 1966, joka esittelee etenkin vastikään nimitetyn uuden kaupunginjohtajan Kim Hyông-okin saavutuksia kaupunkirakenteen alalla. Miehen liikanimi olikin “maansiirtokone” (bulldozer).
• Linkki 10-minuuttiseen filmiin kansallisen filmiarkiston sivuilla; ei toimi Firefoxilla, ja Explorerinkin kanssa tuntuu olevan hankalaa.
• “Rakentamisen kaiut” (건설의 메아리), pres. Park Chung-hee ja kaupunginjohtaja Kim Hyông-ok uutisfilmissä v. 1968.
• mncast.com: Han-joen eteläpuoli osa 1, maan historia (5 min) (ääni kannattaa hiljentää)

Kolonialismi, koloniaalinen modernisuus (tai siirtomaanykyaikaisuus)
– sorto; ylivalta; hyväksikäyttö; pääomien varassa ja avulla tapahtunut voimavarojen haltuunotto; oman minän, identiteetin, tiedon itsestä käsitteellistyminen siirtomaavallalta, koloniaaliselta isännältä omaksutuin tiedoin ja käsittein; voi sanoa kulttuurihegemoniaksi; paljon jää kuitenkin käsittämättä ja oivaltamatta aikakauden kulttuurisista ja yhteiskunnallisista kehityksistä, mikäli kiinnitetään huomio ainoastaan pol. sortoon, tal. riistoon ja tukahd. kultt.politiikkaan
– toisaalta, voidaan ajatella asioita myös toimijuuden kautta; suosittu nykykäsite ihmis- ja yhteiskuntatieteissä nykyään (engl. agency)
– kol. modernisuus tarjosi kulttuurisia käytänteitä, ideoita, käsitteitä, joilla kyettiin luomaan merkityksellistä elämää, ajamaan omaa asiaa, asettautumaan edulliseen asemaan, nousemaan sosiaalisesti, vapautumaankin; korealaisen teollisuusporvariston synty,
– wŏlgŭpchaengi, ”kuukausipalkkalainen”; tämä on jo japanilaisajalla tuttu käsite, epäkunnioittavahko ja puheen- ja kansanomainen (jonkin asian tekijää hieman ylenkatseisesti ja epäkunnioittavasti kuvaava jaengi/chaengi-pääte); kuitenkin koulutukseen perustuvan palkkatyön arvostus liittyy palkansaajakeskiluokan syntyyn ja yksityisen sektorin ilmaantumiseen virkamiehistön (vrt. Chosôn ja sen yangban-lähtöinen virkakunta)
– jos nykyaikaistumista halutaan ajatella seikkana joka on myönteistä historiallista kehitystä, edistystä, parannuksia tuovaa ja ennen kaikkea omaehtoisesti tapahtuvaa, jäävät japanilaisaika ja sinä aikana tapahtuneet muutokset tietenkin kielteisiksi, torjuttaviksi ilmiöiksi, jotka ”eivät edes ole historiaa”
– ”riistonäkemys” (sut’allon 收奪論) ja ”siirtomaa-ajan nykyaikaistuminen” (singminji kŭndaehwaron 植民地近代化論); näistä vastakkaisina pidetyistä näkemyksistä on huomautettu, että molemmat pitävät nykyaikaistumista juuri historiallisena edistyksenä ja myönteisenä kehityksenä, parannuksina

– hedelmällisempää on kuitenkin lähestyä kyseistä aikaa – ei niinkään itsenäisen mutta heikentyneen valtion oikeudetonta haltuunottoa ja itse siirtomaavaltaa vaan sen alla ilmenneitä kulttuurisia ja sosiaalisia ilmiöitä ns. sosiaalisina faktoina, jotka ovat olleet keskeinen osa silloista elämänpiiriä – life world – ja jättäneet jäljen vapautumisenjälkeiseen Koreaan, ilman että ilmiöitä – ja ihmisten niiden perusteella muiden sosiaalisten todellisuuksien puuttuessa tekemiä valintoja ja omaksumia arvoja ja käytänteitä täytyisi arvottaa
– Korealainen nationalismi, Japania vastaan suuntautuneenakin, oli väistämättä suurilta osin lähtöisin juuri maan ulkopuolelta, Japanista varsinkin, koska nykyaikaisen kansakunnan perustaminen tapahtui juuri vanhaa esimodernia Koreaa (yangban, konfutselaisuus, sukupuolten epätasa-arvo, ”feodalismi” jne)
– vastarinnan välineet olivat usein peräisin juuri Japanista; se oli paikka, jonne tarpeeksi kyvykkäät ja varakkaat lähtivät opiskelemaan, ja siellä myös päädyttiin tekemisiin mm. sosialismin ja kommunismin kanssa

Kaupungit, kaupungistuminen ja kaupunkilainen kulttuuri Japanilaisaikana

Japanilaisen väestön suuri määrä satamien avautumisen jälkeen kasvaneissa ja kehittyneissä kaupungeissa jo ennen siirtomaavallaksi joutumista; tilanne vuonna 1907:
– Soul vajaat 8%, Pjongjang 15%, Busan 40%, Incheon 41%, Kaesong 5% (vanha sisämaan kaupunki), Wonsan 28%, Daegu 20%, Masan 27%
- Kaupunkiväestö koko maassa 1905 2 %

– Japanilaisasutus kaupungeissa (pu-kunnat) 1910-l. puolivälissä 30 %, vaikka koko Korean asujaimistosta vain muutama pros. (väheni siirtomaa-ajan loppua kohti runsaaseen 10 %:iin); 1945 15 %
– yksi keskeinen kaupunkien yhteiskunnallinen jako juuri japanilaisasutuksen ja korealaisasutuksen välillä; hallinnollisesti ed. machi (町), jälk. tong (洞)
– Siirtomaavallan tekemät paikallishallinnon muutokset; kaupungit joissa satamat tai markkinat olivat olleet avoinna ja näin japanilaisasutus suurta määriteltiin ”kaupungeiksi” (pu 府); runsaat 200 kunia (郡) ja n. 2500 myŏnia (面)
==> Son Chŏng-mok: ”näiden hallintoalueiden uudelleenjärjestelyiden taka-ajatuksena oli saattaa meidän maamme ainaiseksi puolifeodaaliseksi maatalousalueeksi, joka toimisi heidän [japanilaisten] ruuantuottajanaan”
– eli siis paikkakunnat joissa japanilaisia jo asui kaupungeiksi, joihin kehittämistoimet kohdistettiin

– Teollistamisen alku maaliskuun 3. päivän liikkeen jälkeisen ”kulttuurihallinnon” myötä siirtomaahallinnon hellitettyä otetta ja sallittua ja alettua kannustamaan taloudellista toimintaa, myös niin että japanilaista pääomaa alkoi tulla maahan halvan työvoiman ääreen
– maaltamuutto maaseudun ja maanviljelyksen kapitalisoitumisen seurauksena (joka oli siirtomaavallan seurausta…); katsotaanko sitten maaomaisuuksien päätymisen japanilaisomistukseen, maaseudun omistusolojen kurjistumisen ja maaltamuuton olleen suoraa seurausta kolonialismista vai kolonialismin tuoman ”kehityksen” seurausta
– riisintuotantokampanjaa 20-luvulla seurannut pääomavaltaisen maatalouden ilmaantuminen maaseudulle; yksi syy kurjistumiseen 30-l. lähtien
– väestön siirtyminen kaupunkeihin halvaksi työvoimaksi koloniaalisen teollisuuden kasvaessa (ensiksi kevyt teollisuus, ja militarismin ja sotaponnistusten kasvaessa raskaampi miestyövaltainen teollisuus; 1920-luvulla naisten osuus teollisuustyövoimasta ei paljonkaan pienempi kuin lähihistorian kevyen teollisuuden vaiheessa 1960-70-luvuilla)
– Mantsurian sota 1930-luvun alusta, Manchuguo-valtion perustaminen, ja kyseisten alueiden ja sinne johtavien kuljetusreittien varrelle Korean puolelle syntynyt teollisuus, siirtolaisuus sekä Japanin hallussa olleeseen Mantsuriaan että Japaniin, myös sodanaikainen työpalvelus; suuri paluuliike vapautumisen jälkeen etenkin kaupunkeihin, joka osaltaan avitti vapautumisen ja Korean sodan välisen ajan yhteiskunnallista kuohuntaa ja ns. epäjärjestystä (”epäjärjestyksen aika” hollan’gi)

Liikkeenharjoituksen merkittävyys kaupunkilaisissa elinkeinoissa jo siirtomaa-ajalta: ensimmäisissä japanilaisten tekemissä väestönlaskennoissa sangŏp (商業) n. 25%, v. 1930 n. 30%
– Maatalous 2%
– Teollisuus 24%
– Liikenne 7%
– Liikkeenharjoitus 30%
– Julkinen sektori (?) 9% (japanilaisista tässä lähes puolet)
– Kotiapulaiset yms. 13% (työssäkäyvistä naisista puolet tässä kategoriassa)
– Muut 15% (päivätyöläiset ym.)
(Taloudellisesti aktiivinen väestö 35%

Sukupuoliroolit siirtomaa-ajan kaupungeissa

– ”Uusi nainen” (sinyŏsŏng 新女性); kouluja käynyt ja oppinut, etenkin kaupunkilaiseen nykyaikaan osallistuva ja yhteiskunnalliseen toimintaan kykenevä
– ”työssäkäyvä nainen” (chigŏppuin 職業婦人); moderni ilmiö, mutta ei perheen/kotitalouden elättäjän rooli ei sinänsä uusi, selkeästi myös maaseudulla naisen työ oleellista talon ylläpidossa
– ”Moderni tyttö” (modŏn kkŏl); urbaani kulutus, raha, muoti, modernit ihmissuhteet

Esimerkki “modernin tytön” kuvaamisesta 1930-luvun alun “kuvapakinassa” (manmun manhwa 漫文漫畵); alapuolella on suomennos jaloissa olevista teksteistä. (Klikkaamalla kuvaa se aukeaa suurempana uudessa ikkunassa .)

1. Jos ostat edes pianon. / Saat olla vaikka 70, jos rakennat omakotitalon (munhwachut’aek 文化住宅, “kulttuuriasunto”).
2. Haluan naimisiin ulkomailla opiskelleen kanssa. / Asun yhä yksin.
3. En kyennyt maksamaan vuokraa. Pelastakaa minut. / Pidän suklaasta. Edes yksi rasia.
4. Olen neitsyt (neito, naimaton). Kaikki joilla on rahaa kelpaavat. / Olen hermotapaus. Koettakaa ymmärtää.

– Avioliiton solmimisen uudet (sinsik) muodot: seurustelu, tapaaminen ennen häitä
– Cho Haejoang: japanilaisajalta Korean sodan yli kestänyt epävakauden (sekasorron) aika, jolloin korealainen mies ns. syrjäytynyt julkiselta sektorilta (kotitalouteen, kotiin, perheeseen vertautuvan), jolloin nainen joutui monelta osin tulemaan ulos kotitalouden piiristä ja ottamaan hänen paikkansa julkisella alueella, hakeutumaan ansiotyöhön, hankkimaan ansioita

Pitäkää huolta kissastani -elokuvan (고양이를 부탁해 / Take care of my cat) traileri Youtubesta, siinä toivossa että saan siitä vielä tämän kurssin aikana esityskelpoiseksi tekstitetyn nauhan tai dvd:n haltuuni.

Elokuvasta lisää:
• esittely Kino International -levitysfirman sivuilla
• arvio koreanfilm.org-sivustolla

CHOSŎN (Joseon). Hanyang (漢陽) kaksi vuotta dynastian perustamisen jälkeen; nimeksi kai virallisesti pian Hansŏng (漢城); Jap.aikana Keijô/Kyŏngsŏng [京城], vasta vapautumisen jälkeen viralliseksi vanha puhekielinen Soul/Seoul/Sŏul/서울. Kiinaksi tähän asti Hancheng (漢城); huomattava, että nimessä on nimenomaan kiinalais-han (漢), joka on nyky-Koreassa poliittisesti hankalaa; Soulin viranomaiset teetättivät äänteenmukaisen kiinalaisen nimen Shouer; se on kuin onkin tullut Kiinassa myös viranomaiskäyttöön.

• geomanttisesti (風水 p’ungsu, fengshui) otollinen paikka veden ja vuorten suhteen.
– “vasemmalla sininen lohikäärme, oikealla valkoinen tiikeri” (左靑龍右白虎); “päävuoren” (主山) eteen kuninkaanpalatsi Kyŏngbokkung, siitä suora linja juurivuoreen(?, 案山); sivupalatsi Ch’angdŏkkung “sivupäävuoren” eteen; tämä eteen kuninkaiden muistopyhättö Chongmyo (宗廟)
– ”Valkoinen tiikeri” (白虎) oli siis Inwangsan vanhan keskustan luoteisosassa
– Itä-länsisuunnassa tie – Chongno, “Kellotie” – Itäportilta Länsiportille; Eteläportilta (Namdaemun) tie ylös Chongnolle, ja tähän leikkauskohtaan Chonggak.
– virallisten kauppiaiden (sijŏn) sijat osoitettiin
Muurien sisäinen alue n. 18 km2
Väkiluku Chosônin alkukaudella 110-120 000

CHOSÔNIN MYÖHÄISKAUSI;
Taloudellisten muutosten vaikutus Souliin, rahatalous, käsityöteollisuuden lisääntyminen; villien (itsenäisten) kauppiaiden (私商) lisääntyminen virallisten kustannuksella; Soulin joenvarsien京江商 -kauppiaat;
– Kaupungistumisen seurauksia: yhteiskunnallisten luokittelujen muutokset; laillisen vaimon ja jalkavaimon lasten eron heikentyminen, yangbanin ja sangminin eron heikkeneminen; ”säätyerojen romahdus (Son s. 21)
– provinssikaupunkien voimakas kehitys (Song: 21) taloudellisen toiminnan lisääntymisen myötä. Eräät kaupungit kehittyivät ”kauppakaupungeiksi” (”talouskaupungeiksi”) ilman hallinnollista pohjaa
– 1789 Soulin (Hansŏng) asukasluku 189 000; Kaesông 28 000; P’yôngyang 22 000; Sangju (missä?) 18 000; Chŏnju 17 000; Taegu 14 000;
– Kaupunkiväestö 570 000, kokonaisväestöstä 7,8%
Ko Tong-hwan: Soul 1700-l. kaupankäyntikaupungiksi (sangŏptosi) juuri rahatalouden kasvun, rahan tulemisen vaihdon välineeksi myötä, mikä lisäsi vaihtoa koko maassa, ”synnytti koko maan laajuisen kauppa-alueen (sijanggwŏn)”, jonka keskellä oli Soul

Son Chŏng-mok, kaikesta edellä mainitsemistaan taloudellista kehitystä painottaneista näkökohdista huolimatta: edellytykset kehittymiseen taloudellisen toiminnan keskuksena ”rajalliset” Chosŏnin maataloutta korostaneen ja kauppaa ja valmistamista väheksyneen yhteiskunnan ja sulkeutumispolitiikan vuoksi (s. 23)
”Edellä mainituista [myönteisistä] erityispiirteistä huolimatta ei voi kieltää, etteivätkö Chosônin kaupungit olisi olleet alikehittyneitä verrattuna siihen ajankohtaan, jolloin länsimaiden kaupunkien teollistuminen alkoi.” Syitä: tieverkoston kehittymättömyys; valtion 500-vuotinen sulkeutuneisuuspolitiikka; ideologinen pitäytyminen sisäänkääntyneessä konfutselaisuudessa; elinkeinopoliittisesti kaupan ja valmistuksen rajoittaminen ja maataloustuotannon korostaminen; järjestelmän säilyminen keskusjohtoisena ja paikallisperustaisen feodalismin jääminen kehittymättä; japanilaissota ja mantsu-sota 1500-l. lopussa ja 1600-l. alussa (Son, p. 24)

* * * * * * * * * *
– Tavallaan vallan tasapaino pääkaupungin kuningas- ja virkamiesvallan ja paikalliseen omaisuuteen, eliittiasemaan ja identifioitumiseen yangban-sukujen aseman välillä (Palais: kuninkaanvallan absolutismin puute eräs Korean historian keskeinen piirre; Chosôn-ajan Korea ”neuvostojen valtana”, eli yangban-sukujen kyky pitää kuninkaanvalta aisoissa)
– opillisesti ja virkavaltaisesti maineikkaat suvut, joiden asema perustui maaomaisuuteen ja virka-aseman yksinoikeuteen, ja kuninkaan ympärille keskittyvä valtion keskusvalta, johon he itse ottivat osaa (varsinainen feodalistinen yhteiskunta Chosôn ei ollut, keskusvalta oli kuitenkin vahva, ja paikalliseliitinkin uusintamisen ja prestiisin lähde)

– ”esi-isäin sija” (ancestral seat); linjasuvun assosioituminen todelliseen tai miellettyyn paikkaan: pon (本) tai pon’gwan (本貫), tai segmentoituneen linjasukuorganisaation jokin toinen taso, linjasuvun haara (p’a 派)
– Se uuskonfutselainen opinpykälä, että ihmisillä tulee olla linjasukunsa, ja linjasuvuilla juurensa; Chosônin alkupuolen ns. konfutselaistumisprosessi yangban-suvuista lähtien, leviten rahvaidenkin säätyyn kulttuurisena ihanteena, ja päätyen Japanin-vallan aikana osaksi väestökirjanpitoa niin, että jokaiseen korealaiseen sukunimeen tulee kuulua myös tämä pon, riippumatta siitä kuuluivatko henkilön todelliset esi-isät ennen 1800-luvun loppua todelliseen linjasukuun; koskee myös korealaisen nimen ottavia kansalaisuuden saavia ulkomaalaisia, mutta ei ulkomaalaisia nimiä
– Andong Kim-ssi (”Andongin Kimit”), Miryang Pak-ssi (”Miryangin Pakit”), Chŏnju Yi-ssi jne.

– on huomattava, että yangban-statuksen jatkuminen oli muodollisesti riippuvainen siitä, että sukulinja pystyi tuottamaan keskushallinnon virkatutkinnon läpäisseitä henkilöitä; jos näin ei käynyt, yangban-asema oli periaatteessa vaarassa; vaikka tämä olisikin johtanut laajemman prestiisin heikkenemiseen, paikallinen yangban-status kyettiin tietysti säilyttämään pidempään (vrt. Sorensenin esittämä tapaus yangban-sukuisesta kantajasta Soulissa joka katsoi olevansa työtoveriaan ylempi)
– eli vaikka statuksen, arvonannon ja etuoikeuksien merkittävin uusintaminen tapahtui ja se yhdistettiin keskukseen, Souliin, on sille ollut ideologinen vastakohta paikallisuudessa: suvun, perheen ja oman itsensä lähtökohta; kotiseutu-käsitteen emotionaaliset ja ideologiset painotukset merkittäviä, merkitys yleensä rakentuu erontekona henkilön nykyiseen asuinpaikkaan – siis kaupunkiin (tästä puhutaan kohyang-kaekchi -luennolla tarkemmin)

Chosônin aikainen Soul ja yhteiskunnallinen kerrostuneisuus

Kang Myŏng-gwan: 옛 서울의 주민구성 (Vanhan Soulin väestörakenne) teoksessa 조선의 뒷골목 풍경 (Chosônin syrjäkujien maisemia)

Pohjoiskylä (Pukch’on 北村)
Eteläkylä (Namch’on 南村)
Itäkylä (Tongch’on 東村)
Länsikylä (Sŏch’on 西村)

Tosôngsamgunmunbun’gyejido (도성삼군문분계지도/都城三軍門分界之圖), 1751.
(suurempi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla kuvaa)

Pukch’on: yangban-eliitin asuinsija kaup. pohjoisosassa palatsien välissä; vallassa ja vallan lähellä olevien perheiden ja sukujen asuinsija (suht’ merkittävä korealaistalojen sija nyky-Soulissa); vrt. Pukch’on ja Namch’on japanilaisaikana, vaihtuneet osat

Namch’on: Chongno’n (Kellokatu) eteläpuoli Namsanille (Etelävuori) saakka.
Siellä myös Namsan’gol, josta nimitys Namsan’gol saennim, köyhä oppinut;
– myös muban-väestöä; yangbanhan tarkoittaa kahta puolikasta, joista toinen pan siviilivirkamiehistö (munban) ja toinen ns. upseeristo (muban)

Tongch’on: Itäportin (Tongdaemun) pohjoispuolella; ei ilmeisesti asujaimistoltaan silmiinpistäviä piirteitä (?)
Sŏch’on: silloisen Soulin lounaissuunnassa olleiden kolmen portin (näistä yksi Namdaemun, Eteläportti) tienoo.
– ”Kaupankäyntiä harjoittavien pieneläjien (小民) alue, jonkin verran ylimystöä (sadaebu 士大夫, paljolti sama kuin yangban) seassa”

Udae ja Araedae. Yhteiskunnallisesti välikerroksessa olevien asuinsijat. Chungin(中人)-spesialistit, pääkaupungin pikkuvirkamiehet (kyŏngajŏn), lisensoidut kauppiaat (sijŏn sangin), sotilaat.
Udae. ”Yläosa:” Vanhan kaupungin luoteisrajalla olevan Inwangsanin ja Kyŏngbokkungin välinen tienoo. Toisissa määrityksissä myös laajempi alue, mukana Pukch’on. Etenkin pikkuvirkamiehet, alimman tason virkojen hoitajat, kirjurit, hovin asiainhoitajat, yangban-talojen ”sihteerit”;
Araedae. ”Alaosa.” Tongdaemunin ja Pienen Eteläportin (Kwanghŭimun) tienoo
– sotilaita, jotka usein harjoittivat kaupunginmuurien ulkopuolella maataloutta; myös palveluksen lopettaneita soulilaistuneita sotilaita; sotaväen heikko asema myöhäis-Chosônissa

Sijŏn-kauppiaat keskeisten katujen kuten Chongnon varrella molemmin puolin, siis aivan kaupungin keskellä
”Jokikauppiaat” (kyônggang sangin 京江商人) Han-joen varrella; merkittäviä tulkinnoissa Korean historiallisen kehityksen mahdollisuuksista, omaehtoisesta modernisoitumisesta

Yôhangin
– pikkuvirkamiehet (ei-yangban), chungin(中人)-asiantuntijavirkamiehet, kauppiaat; omia kultt. käytänteitä, kulutus, vapaa-aika, viihde; jotkut tutkijat pitäneet Soulissa asuneita yangbaneita edustavampana kaupunkilaiskulttuurin ylläpitäjänä; ”nyky-soulilaisuudessa” eniten näiden jälkiä
– Ajatus siitä että Soulin muuta maata varhaisempi rahatalous olisi tuonut ns. soulilaisuuteen juuri rahan kanssa tekemisissä olleiden ryhmien vaikutusta (joskus 1800-l. alussa pidätetty valetarkastaja: ”Soulissa kaikki on mahdollista rahalla”)
– ajatus rinnastaa yôhangin-soulilaiset Euroopan esimoderniin porvaristoon tai Tokugawa-kauden Japanin kaupunkien chônin(町人)-kauppiaisiin, joiden elinkeino ja elämäntapa on leimannut Edon (ent. Tokio) shitamachi-alueita; eronteko virallisiin luvalla toimiviin viranomais- ja hovitoimittajiin sijôn-kauppiaisiin; yôhangin siis modernin kaupunkilaisuuden ja kansalaisuuden piirteitä
==> Bestorin artikkeli: perinteen hyödyntäminen nykyisessä kulttuurisessa “representaatiossa”
– Sijôn-kauppiaat, Chosônin valtiollisen organisaation kannalta keskeiset elinkeinonharjoittajat, esitetään nykyään usein kielteisesti ei-moderneina, liike-elämän ja valtiovallan suhteiden edeltäjänä (vrt. Kaesôngin kauppiaat)
[Soulista kaupallisena keskuksena enemmän myöhemmällä luennolla]

• Soul kartoista nähtynä (지도로 본 서울), hyvä kokoelma vanhoja Soulin karttoja 1700-luvulta 1900-luvun alkuun

Tosôngsamgunmunbun’gyejido (도성삼군문분계지도/都城三軍門分界之圖), 1751.
(suurempi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla kuvaa)

Sôngsijôndo (성시전도/城市全圖) vuodelta 1789 (suurempi kuva aukeaa uudessa ikkunassa klikkaamalla kuvaa)

---

Yhdysvaltain sotilashallinnon vuonna 1946 laatima Soulin kartta: “Kyongsong or Seoul (Keijo)”. Suurimmalla osalla paikannimistä on merkittynä myös tai pelkästään japanilainen nimi, ja korealaisissakin paikannimissä noudatetaan vielä enimmäkseen japanilaista käytäntöä: esim. -jông (jap. machi 町), jonka korealainen vastaava yksikkö on -dong (洞). Kartta onkin laadittu enimmäkseen siirtomaa-aikaisten lähteiden perusteella. Yllä on ainoastaan suuresti pienennetty vanhan keskustan näyttävä leike kartasta; se on kokonaisuudessaan ladattavissa (7,65 MB, 7681 x 6463 pikseliä) U. of Texas at Austinin historiallisten karttojen kokoelmasta.