luento 15.3.2007
Muutama sana kaupunkiantropologiasta:
• Kaupunkiantropologi Anthony Leeds, tutkinut etenkin favela-slummeja Brasiliassa; ei kovin tunnettu, mutta ajattelijana ja teoreettisten kysymysten esittäjänä merkittävä
– Leeds argumentoi (s. 213) 1960-luvulla, että ns. yhteisötutkimus (community study) on täysin riittämätön ns. monimutkaisten yhteiskuntien / valtiotason yhteiskuntien / kansakuntien tutkimiseen; hän viittaa antropologien taipumukseen tuoda pienyhteisöjen (”heimojen”) tutkimuksessa käytettyjä menetelmiä monimutkaisten yhteisöjen tutkimiseen, niin että niistä on yritetty löytää paikallisia yksikköjä jotka on haluttu käsittää (ja joita on haluttu käsitellä ja lähestyä) yhteisöinä (engl. communities)
– Monimutkaisissakin yhteisöissä siis huomio pieniin paikallisiin kokonaisuuksiin, ”lokaliteetteihin”, joiden on haluttu nähdä edustavan kokonaisuutta samaan tapaan kuin pienistä heimoista on katsottu laaditun kulttuurin kokonaiskuvan esityksiä (…)
– Yhteisö-käsitteen suosio ja keskeisyys antropologian oppiaineessa; epäilemättä sen jatkuvuus juontuu tieteen menetelmien synnystä pienten ryhmien (heimojen, kylien yms.) tutkimuksessa
– Leeds ehdottaa lokaliteetti-käsitteen (locality) käyttämistä; maantieteellisesti määrittynyt paikka; ei siis oteta oletuksena sitä että jossain tietyssä paikassa on olemassa yhteisö, vaan että voi olla myös ns. paikallisuus, ”paikka” (locality) jossa leimaa-antavina ovat ei-personaalliset suhteet yhteisöllisen henkilökohtaisuuden ja vastavuoroisuuden sijaan (Leeds s. 214-5; kirjan luku 7).
– Ei siis voi olettaa, että tietty paikka johon antropologi menee harjoittamaan tutkimusta olisi yhteisö; ihmisten välisten suhteiden luonne on empiirinen, tutkimuksella selvitettävä kysymys, ei määrityksellinen, suoraan paikallisuuden perusteella oletettava
–> Yhteisö-käsitteen suosio ja merkittävyys, sen aatteelliset juuret maaseutujen ei-kaupunkimaisissa yhteiskunnissa; sitä monimutkaisiin, urbaaneihin yhteiskuntiin sovellettaessa tendenssi myös heijastaa ajatus näistä yhteisöistä ”urbaania talonpoikaisuutta” (urban peasants, peasants in the city). Huom.: tähän eivät myöskään syyttömiä esim. korealaiset pientalokortteleiden asukkaat ja liikkeenharjoittajat – ”tämähän on kuin maalla”; ”tällaista kuin ennen vanhaan maaseudulla ei ole muualla Soulissa” (tästä myöhemmällä luennolla; kaekchi, kohyang, tongne yms.)
Clark Sorensenin talonpoika-käsitteen (peasant, nongmin 農民) syntyä käsittelevässä artikkelissa ollut esimerkki siitä, mitä 1900-luvun vaihteen yhteiskunnallinen muutos aiheutti vanhoille käsitteille, luokitteluille ja statusjärjestelmille etenkin kaupungistumisen myötä. Muuan sanomalehti kertoi, että kaksi jokisataman päivätyöläistä Soulin lähellä, toinen syntyjään yangban-eliittisäätyä ja toinen rahvasta. Edellinen kysyi jälkimmäisen vointia (nô yosai chal innûnya) käyttäen yhteiskunnallisesti alempiarvoisille osoitettavaa puheenpartta (panmal, lyhytpäätteinen “puolikieli”), kuten katsoi yangbanina olevan oikeutettu. Rahvassyntyinen ei tätä hyväksynyt, vaan protestoi panmal-kielen käyttöä vedoten siihen että ovat molemmat samanlaista väkeä, käyttäen kuitenkin myös itse samaa puheenpartta. Yangban-mies suuttui silmittömästi, ja haki kolme veljeään antamaan rahvassyntyiselle miehelle turpiin. (Clark Sorensen: “National Identity and the Category “Peasant”, teoksessa Shin ja Robinson (toim), Colonial Modernity in Korea (1999).
KOLMEN KUNINGASKUNNAN pääkaupungit ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella: niemimaan pohjoisosan ja Mantsurian Koguryŏ ja nyk. Pyongyangin kohdalla ollut pääkaupunki; niemimaan lounaisosan Paekche-valtion Kwangju, Ungjin (nyk. Kongju) ja Sabi (nyk. Puyŏ); ja Silla-valtion Kyŏngju, alun perin Kyŏngjung (京中) Kŭmsŏng (金城) tai Sŏrabŏl, josta Seoul-nimen sanotaan johtuvan (Soul/Seoul yksi harvoista merkittävistä Korean paikannimistä joka ei perustu kiinalaisille merkeille, eli on siis ns. aitokorealainen sana)
– Kyŏngjun merkitys nykyiselle historiapolitiikalle niemimaan ensimmäisen yhtenäisvaltion Etelä-Korean puolella sijaitsevana pääkaupunkina; vrt. Pohjois-Korea, ja sen alueella olleen Koguryŏ-valtion painottaminen
Ks. esim.
• Yonson Ahn: The Korea-China Textbook War–What’s It All About? (History News Network)
• Leonid A. Petrov: Restoring the Glorious Past: North Korean Juche Historiography and Goguryeo
• Mark Byington: The War of Words Between South Korea and China Over An Ancient Kingdom: Why Both Sides Are Misguided (History News Network)
KORYŎ (Goryeo) 900-luvun alkupuolelta, ja pääkaupungin siirto Kaesŏngiin (P-K Kaesong, E-K Gaeseong) nyk. Soulista pohjoiseen
– Kaesôngin nimi ehkä tunnetuin Kaesôngin kauppiaista, joka on Chosônin aikainen käsite; entisen dynastian pääkaupunki uuden dynastian epäsuosiossa, virkatiet tukossa, turvautuminen kaupankäyntiin joka suuressa määrin salakuljetusta; Kaesôngin kauppiaiden nykyinen asema tavallaan aidon korealaisen kauppiashengen toteutumattomana potentiaalina (Chosônin virkavallan vuoksi)
CHOSŎN (Joseon). Hanyang (漢陽, puhekielessä Seoul/Soul) kaksi vuotta dynastian perustamisen jälkeen; geomanttisesti (風水 p’ungsu, fengshui) otollinen paikka veden ja vuorten suhteen.
– “vasemmalla sininen lohikäärme, oikealla valkoinen tiikeri” (左靑龍右白虎); “päävuoren” (主山) eteen kuninkaanpalatsi Kyŏngbokkung, siitä suora linja alas vastapäiseen vuoreen (nyk. Namsan, “etelävuori”)
(jatkuu…)
Chosônin aikainen Seoul (Hanyang); klikkaamalla hieman suurempi kuva uudessa ikkunassa
– termi ch’ŏndo (遷都), verbi ch’ŏndohada; tarkoittaa dynastisen pääkaupungin siirtämistä; esim. Koryŏn pääkaupungin perustamiseen Kaesŏngiin viitataan kirjallisuudessa tuolla sanalla; sama termi tuli esille nykyisen presidentin hallintokaupungin perustamissuunnitelmissa toissa vuonna, ei edes välttämättä hallituksen itsensä käyttämänä, mutta siitä tuli etenkin vastustajien ja kriitikoiden käyttämä, verrattaessa suunnitelmaa ”dynastian perustamiseen”
