Korean kaupunkiantropologia

Kolonialismi, koloniaalinen modernisuus (tai siirtomaanykyaikaisuus)
– sorto; ylivalta; hyväksikäyttö; pääomien varassa ja avulla tapahtunut voimavarojen haltuunotto; oman minän, identiteetin, tiedon itsestä käsitteellistyminen siirtomaavallalta, koloniaaliselta isännältä omaksutuin tiedoin ja käsittein; voi sanoa kulttuurihegemoniaksi; paljon jää kuitenkin käsittämättä ja oivaltamatta aikakauden kulttuurisista ja yhteiskunnallisista kehityksistä, mikäli kiinnitetään huomio ainoastaan pol. sortoon, tal. riistoon ja tukahd. kultt.politiikkaan
– toisaalta, voidaan ajatella asioita myös toimijuuden kautta; suosittu nykykäsite ihmis- ja yhteiskuntatieteissä nykyään (engl. agency)
– kol. modernisuus tarjosi kulttuurisia käytänteitä, ideoita, käsitteitä, joilla kyettiin luomaan merkityksellistä elämää, ajamaan omaa asiaa, asettautumaan edulliseen asemaan, nousemaan sosiaalisesti, vapautumaankin; korealaisen teollisuusporvariston synty,
– wŏlgŭpchaengi, ”kuukausipalkkalainen”; tämä on jo japanilaisajalla tuttu käsite, epäkunnioittavahko ja puheen- ja kansanomainen (jonkin asian tekijää hieman ylenkatseisesti ja epäkunnioittavasti kuvaava jaengi/chaengi-pääte); kuitenkin koulutukseen perustuvan palkkatyön arvostus liittyy palkansaajakeskiluokan syntyyn ja yksityisen sektorin ilmaantumiseen virkamiehistön (vrt. Chosôn ja sen yangban-lähtöinen virkakunta)
– jos nykyaikaistumista halutaan ajatella seikkana joka on myönteistä historiallista kehitystä, edistystä, parannuksia tuovaa ja ennen kaikkea omaehtoisesti tapahtuvaa, jäävät japanilaisaika ja sinä aikana tapahtuneet muutokset tietenkin kielteisiksi, torjuttaviksi ilmiöiksi, jotka ”eivät edes ole historiaa”
– ”riistonäkemys” (sut’allon 收奪論) ja ”siirtomaa-ajan nykyaikaistuminen” (singminji kŭndaehwaron 植民地近代化論); näistä vastakkaisina pidetyistä näkemyksistä on huomautettu, että molemmat pitävät nykyaikaistumista juuri historiallisena edistyksenä ja myönteisenä kehityksenä, parannuksina

– hedelmällisempää on kuitenkin lähestyä kyseistä aikaa – ei niinkään itsenäisen mutta heikentyneen valtion oikeudetonta haltuunottoa ja itse siirtomaavaltaa vaan sen alla ilmenneitä kulttuurisia ja sosiaalisia ilmiöitä ns. sosiaalisina faktoina, jotka ovat olleet keskeinen osa silloista elämänpiiriä – life world – ja jättäneet jäljen vapautumisenjälkeiseen Koreaan, ilman että ilmiöitä – ja ihmisten niiden perusteella muiden sosiaalisten todellisuuksien puuttuessa tekemiä valintoja ja omaksumia arvoja ja käytänteitä täytyisi arvottaa
– Korealainen nationalismi, Japania vastaan suuntautuneenakin, oli väistämättä suurilta osin lähtöisin juuri maan ulkopuolelta, Japanista varsinkin, koska nykyaikaisen kansakunnan perustaminen tapahtui juuri vanhaa esimodernia Koreaa (yangban, konfutselaisuus, sukupuolten epätasa-arvo, ”feodalismi” jne)
– vastarinnan välineet olivat usein peräisin juuri Japanista; se oli paikka, jonne tarpeeksi kyvykkäät ja varakkaat lähtivät opiskelemaan, ja siellä myös päädyttiin tekemisiin mm. sosialismin ja kommunismin kanssa

Kaupungit, kaupungistuminen ja kaupunkilainen kulttuuri Japanilaisaikana

Japanilaisen väestön suuri määrä satamien avautumisen jälkeen kasvaneissa ja kehittyneissä kaupungeissa jo ennen siirtomaavallaksi joutumista; tilanne vuonna 1907:
– Soul vajaat 8%, Pjongjang 15%, Busan 40%, Incheon 41%, Kaesong 5% (vanha sisämaan kaupunki), Wonsan 28%, Daegu 20%, Masan 27%
- Kaupunkiväestö koko maassa 1905 2 %

– Japanilaisasutus kaupungeissa (pu-kunnat) 1910-l. puolivälissä 30 %, vaikka koko Korean asujaimistosta vain muutama pros. (väheni siirtomaa-ajan loppua kohti runsaaseen 10 %:iin); 1945 15 %
– yksi keskeinen kaupunkien yhteiskunnallinen jako juuri japanilaisasutuksen ja korealaisasutuksen välillä; hallinnollisesti ed. machi (町), jälk. tong (洞)
– Siirtomaavallan tekemät paikallishallinnon muutokset; kaupungit joissa satamat tai markkinat olivat olleet avoinna ja näin japanilaisasutus suurta määriteltiin ”kaupungeiksi” (pu 府); runsaat 200 kunia (郡) ja n. 2500 myŏnia (面)
==> Son Chŏng-mok: ”näiden hallintoalueiden uudelleenjärjestelyiden taka-ajatuksena oli saattaa meidän maamme ainaiseksi puolifeodaaliseksi maatalousalueeksi, joka toimisi heidän [japanilaisten] ruuantuottajanaan”
– eli siis paikkakunnat joissa japanilaisia jo asui kaupungeiksi, joihin kehittämistoimet kohdistettiin

– Teollistamisen alku maaliskuun 3. päivän liikkeen jälkeisen ”kulttuurihallinnon” myötä siirtomaahallinnon hellitettyä otetta ja sallittua ja alettua kannustamaan taloudellista toimintaa, myös niin että japanilaista pääomaa alkoi tulla maahan halvan työvoiman ääreen
– maaltamuutto maaseudun ja maanviljelyksen kapitalisoitumisen seurauksena (joka oli siirtomaavallan seurausta…); katsotaanko sitten maaomaisuuksien päätymisen japanilaisomistukseen, maaseudun omistusolojen kurjistumisen ja maaltamuuton olleen suoraa seurausta kolonialismista vai kolonialismin tuoman ”kehityksen” seurausta
– riisintuotantokampanjaa 20-luvulla seurannut pääomavaltaisen maatalouden ilmaantuminen maaseudulle; yksi syy kurjistumiseen 30-l. lähtien
– väestön siirtyminen kaupunkeihin halvaksi työvoimaksi koloniaalisen teollisuuden kasvaessa (ensiksi kevyt teollisuus, ja militarismin ja sotaponnistusten kasvaessa raskaampi miestyövaltainen teollisuus; 1920-luvulla naisten osuus teollisuustyövoimasta ei paljonkaan pienempi kuin lähihistorian kevyen teollisuuden vaiheessa 1960-70-luvuilla)
– Mantsurian sota 1930-luvun alusta, Manchuguo-valtion perustaminen, ja kyseisten alueiden ja sinne johtavien kuljetusreittien varrelle Korean puolelle syntynyt teollisuus, siirtolaisuus sekä Japanin hallussa olleeseen Mantsuriaan että Japaniin, myös sodanaikainen työpalvelus; suuri paluuliike vapautumisen jälkeen etenkin kaupunkeihin, joka osaltaan avitti vapautumisen ja Korean sodan välisen ajan yhteiskunnallista kuohuntaa ja ns. epäjärjestystä (”epäjärjestyksen aika” hollan’gi)

Liikkeenharjoituksen merkittävyys kaupunkilaisissa elinkeinoissa jo siirtomaa-ajalta: ensimmäisissä japanilaisten tekemissä väestönlaskennoissa sangŏp (商業) n. 25%, v. 1930 n. 30%
– Maatalous 2%
– Teollisuus 24%
– Liikenne 7%
– Liikkeenharjoitus 30%
– Julkinen sektori (?) 9% (japanilaisista tässä lähes puolet)
– Kotiapulaiset yms. 13% (työssäkäyvistä naisista puolet tässä kategoriassa)
– Muut 15% (päivätyöläiset ym.)
(Taloudellisesti aktiivinen väestö 35%

Sukupuoliroolit siirtomaa-ajan kaupungeissa

– ”Uusi nainen” (sinyŏsŏng 新女性); kouluja käynyt ja oppinut, etenkin kaupunkilaiseen nykyaikaan osallistuva ja yhteiskunnalliseen toimintaan kykenevä
– ”työssäkäyvä nainen” (chigŏppuin 職業婦人); moderni ilmiö, mutta ei perheen/kotitalouden elättäjän rooli ei sinänsä uusi, selkeästi myös maaseudulla naisen työ oleellista talon ylläpidossa
– ”Moderni tyttö” (modŏn kkŏl); urbaani kulutus, raha, muoti, modernit ihmissuhteet

Esimerkki “modernin tytön” kuvaamisesta 1930-luvun alun “kuvapakinassa” (manmun manhwa 漫文漫畵); alapuolella on suomennos jaloissa olevista teksteistä. (Klikkaamalla kuvaa se aukeaa suurempana uudessa ikkunassa .)

1. Jos ostat edes pianon. / Saat olla vaikka 70, jos rakennat omakotitalon (munhwachut’aek 文化住宅, “kulttuuriasunto”).
2. Haluan naimisiin ulkomailla opiskelleen kanssa. / Asun yhä yksin.
3. En kyennyt maksamaan vuokraa. Pelastakaa minut. / Pidän suklaasta. Edes yksi rasia.
4. Olen neitsyt (neito, naimaton). Kaikki joilla on rahaa kelpaavat. / Olen hermotapaus. Koettakaa ymmärtää.

– Avioliiton solmimisen uudet (sinsik) muodot: seurustelu, tapaaminen ennen häitä
– Cho Haejoang: japanilaisajalta Korean sodan yli kestänyt epävakauden (sekasorron) aika, jolloin korealainen mies ns. syrjäytynyt julkiselta sektorilta (kotitalouteen, kotiin, perheeseen vertautuvan), jolloin nainen joutui monelta osin tulemaan ulos kotitalouden piiristä ja ottamaan hänen paikkansa julkisella alueella, hakeutumaan ansiotyöhön, hankkimaan ansioita