luento 26.3.2007
Soulin väestönkasvu vapautuksen jälkeisinä vuosina 1945–47, n. 900000 –> 1.7 milj. (서울商工業史 s. 607)
– kaupunkien hyvin suuri kasvu vapautumisen jälkeen: sekä ulkomailta Mantsuriasta ja Japanista palaavat että Pohjois-Korean kiristyvää komentoa pakenevat, yhteensä jopa 2.5 miljoonaa tulijaa eteläiselle miehitysvyöhykkeelle ennen
– esim. Soulissa Namsanin (Etelävuori) kaakkoisrinteille Yongsanin liepeille syntynyt Haebangch’on (解放村 Vapautuskylä), Pohjois-Koreasta tulleiden asutusalue, väestön josta oppinut kirjallisuuskaan ei kaihda käyttää ”alakerros”-nimitystä (hach’ŭngmin); kys. alueen asukkaita ’61 25 tuhatta, pääelinkeino laittomien savukkeiden valmistus; köyhinäkin mutta pakolaisina antikommunismi, ”Luoteinen nuorisoliitto”, osallistuminen vasemmiston vastaiseen toimintaan, laajoihin väkivaltaisuuksiinkin etenkin Chejun kapinan tukahduttamisessa 1949
– myös Soulin keskikaupunginosien kasvu 1945–47, Jung-gu (서울商工業史), Cheonggyecheonin varrelle syntyneet ja kasvaneet hökkelikylät, joita myös kantakaupungin liepeiden kukkuloiden ja vuorten rinteille
– varsinainen maaltamuutto ei ennen sotaa merkittävää; tilanne muuttui sodan jälkeen 50-luvun aikana (ja väestön absoluuttinen väheneminen maaseudulla alkoi 1966–70)
Tilanne teollistumista edeltäneessä Koreassa siis se, että kaupunkeihin tullut väestö päätyi lähes kokonaan ns. informaalin sektorin elinkeinoihin: kaupustelu, kaupankäynti, satunnaistyöt, päivätyöt
–생활문화변천사 s. 96, Chosun Ilbo v. 1947: Soulissa ei ole kunnollisessa työssä, virkamiehistöä lukuun ottamatta, kuin muutama prosentti väestöstä, 1.6 miljoonasta väh. 10 hengen työpaikoissa 52 000
Yhdysvaltojen joukoissa palvelleen Roger Marshutzin kuvia Pusanista (Busan) 1953-55. Lähde: Peabody Museum of Archeology and Ethnology, Harvard University.
Ilmeisesti vuorenrinteen hökkelikylän on tuhonnut tulipalo.
Kaupungistumisen vaikutuksista perheen ja sukulaisuuden rakenteisiin
Usein näkee sekä yleistä että oppinutta puhetta ns. perinteisen perhejärjestelmän ja yhteiskunnallisten rakenteiden hajoamisesta voimakkaan kaupungistumisen seurauksensa
– Cho Haejoang: ns. epäjärjestyksen aika, japanilaisajalta alkanut ja Korean sodan yli 1950-luvun lopulle jatkunut kausi, jolloin korealainen mies oli syrjäytynyt ns. perinteiseltä julkisen sektorin ja julkisen roolin paikaltaan kolonialismin, sodan, ja yleisen köyhyyden vuoksi niin että nainen joutui astumaan perinteistä julkisempaan rooliin; Cho katsoo että 1960-luvulta alkanut taloudellisen kasvun, teollistumisen, ”nykyaikaistumisen” ja myös palkkatyön lisääntymisen ja vakiintumisen aika toi mukanaan uudelleen edeltävän sekasorron aikana syrjäytyneet perheen sukupuoliroolit, mihin liittyi myös ns. keskiluokan (korealaisittain keskikerros, chungsan’ŭng); mies alkoi ottaa takaisin hänellä ollutta julkista sfääriä, ja naisen rooliksi muodostui ja vakiintui kotitalouden piiri; Cho puhuu ”kotirouvaistumisesta” (chubuhwa, kajŏnggjubuhwa)
(=> Mielenkiintoista ajatella mitä vastaava tilanne Pohjois-Koreassa on saanut aikaan; lähinnä miehinen palkkatyö ei mitenkään tuo elantoa jakelujärjestelmän joko romahdettua tai ollessa hyvin puutteellinen, ja tätä juuri naiset ovat joutuneet ryhtymään korvaamaan lähinnä kaupustelulla ja kaupankäynnillä)
– Clark Sorensen: maaseutuperheiden sopeutuminen teollistumiseen ja kaupungistumiseen laajentumaperheen ajatuksen käytäntöön soveltamisen kautta; kaupunkiin ansiotyöhön teollisuuteen tai toimistoon lähtenyt pysyi kotitalouden piirissä taloudellisestikin
– (한국정신문화연구원: 1960년대 사회변화연구: 1963–70, s. 35–36.)
Vuodesta 1955 vuoteen 1990 ei tapahtunut merkittävää ns. ydinperheen (tarkoittaa lähinnä kahta sukupolvea: vanhempia ja naimattomia lapsia) osuuden lisääntymistä, ei kaupungeissa eikä maaseudulla; osuus kaupungeissa ei valtavasti – kymmenkunta pros.yksikköä – suurempi kuin maaseudulla; laajentumaperheen osuuden supistuminen, muiden muotojen (tästä tarkemmin perhe ja sukulaisuus -luennolla
Etelä-Korean nykyhistorian kannalta merkittävää ja sen ristiriitaisuuksia korostavaa on se, että keskeisin virstanpylväs (Korean sodan lisäksi) on vallankaappaus, jossa valtaan tuli kenraalimajuri Park Chung-hee; Japanin-aikana kansakoulunopettajaksi valmistunut ja sellaisena toiminut mies joka omasta halustaan meni Japanin keisarillisen armeijan upseerikouluun, palveli Mantsuriassa (ei tiettävästi kuitenkaan sotinut korealaississejä vastaan), palasi Koreaan vasemmistolaistuneena miehenä, hakeutui sotilaskoulutukseen ja oli samalla Etelä-Korean työväenpuolueen sotilasvastaava; oli saada kuolemantuomion 1949 kapinan yhteydessä mutta säästy yhteistyöhalukkuuttaan ja oli tarpeeseen Korean sodan alkaessa. Kaappasi upseeritoveriensa kanssa toukokuussa 1961 vallan ”kyvyttömänä” pidetyltä Chang Myŏnin pääministerivetoiselta hallinnolta, joka oli tullut valtaan ed. vuoden huhtikuun kansannousussa jossa Syngman Rheen (Yi Sŭng-man) valta kumoutui; määrätietoinen ja kovaotteinen uudistus-, modernisaatio- ja teollistamispolitiikka, joka inhimillisistä uhrauksista ja aidon demokratian puutteesta ja ajan mittaan autoritäärisemmäksi käyneestä vallasta huolimatta oli suhteellisen suosittu ja ”kansan” tukema
– Dramaattiset seuraukset maaseudulle, kaupungeille, väestörakenteelle, elinkeinorakenteelle
Gangsteripuhdistusta kaksi päivää Park Chung-heen vallankaappauksen jälkeen Soulin kadulla: miehen kaulassa nimi “Yi Chông-jae”, ja sotilaiden kantamassa kyltissä teksti “Olen gangsteri, kansa minut tuomitkoon.”
Kaupunkihistorioitsija ja -tutkija Son Chông-mok katsoo, että 1966 hyvin keskeinen vuosi; tuolloin Korean väestö tavallaan laajimmillaan, tuohon asti maaseudunkin väestö ei ollut pienentynyt absoluuttisesti vaikkakin suhteellisesti; tuolloin alkoi kuitenkin absoluuttinen väheneminen;
– Soulin väestö 3.5 milj.; ajatus siitä että ”Soul on täynnä”; tuon niminen romaanikin julkaistiin sanomalehdessä jatkokertomuksena; myös muu keskustelu Soulista, ”kaupunkiongelma”, aikakausjulkaisuja ym.
– Soul oikeastaan jo lähes nykyisen kokoinen, mutta kaupunkirakenteellisesti ei yhtenäinen; esim. keskustassa raitiovaunuliikennettä, mutta reuna-alueet heikkojen teiden ja harvan bussiliikenteen varassa
Soulin väestö 1960 (2.5 milj.) n. 10% maan väestöstä; 1970 (5.5 milj.) 18%, 1980 (8.4 milj.) 22%, 1990 (10.6 milj.) 24%; sittemmin Soulin väestö ei ole kasvanut, ja pääkaupunkiseudun yhä jatkuva väestöpaine siirtynyt ympäröiviin provinsseihin (tätä nykyä maan 48 milj. asukkaasta runsaat 20 milj. Soulissa ja ympäröivässä Gyeonggin provinssissa)
Taloudellisen toiminnan ja tuotannon keskittyminen Souliin (huom. myös sos. nousuun ja sos. uusintamiseen liittyvät instituutiot)
Soulin osuus koko maan tuotannon arvosta suurimmillaan v. 1975, noin 30%. Nousi -67 yli 20%:n, seuraavana vuonna jo 25%; laski 1990-l. vaihteessa 25%:een ja vielä sen alle 90-l. lopussa.
– yksinkertaisen kapitalistinen syy valmistusteollisuuden vähenemiseen: Soulin maanhintojen valtava nousu, vientivetoisen valmistusteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisen lisäksi
– esim. Kuron (Guro) alue lounais-Soulissa, hyvin voimakas kasvu 1970-luvulla; v. 1970 10000 duunaria, 1976 jo 100 000. Hiipuminenkin melko nopeaa: v. 1987 70 000:sta 40000:een v. 1995
(Soulista ja yleensä kaupungeista markkinoiden, pienliiketoiminnan, liikkeenharjoittamisen paikkoina myöh. luennolla)
Maaltamuuton alueelliset erot: v. 1981 selvityksen mukaan köyhälistöalueiden (pinminjiyŏk, tarkoittanee lähinnä rinneasutusta ym, taltongne) perheenpäistä suurin osuus Chŏlla(Jeolla, Honam)-syntyisillä; sen jälkeen Soul; myös Pohjois-Korea-syntyiset yliedustettuina, 10%
– Kehityspolitiikan alueellinen epätasa-arvo, poliittisesti ja taloudellisesti; teollisuuden työpaikkojen luominen kaakkoon Gyeongsangin provinssiin (Gyeongnam, Pohjois- ja Etelä-Gyeongsang); Gumi pres. Park Chung-heen kotiseudulla; Masanin ja Changwonin vientiteollisuusalueet; Hyundain tehtaat Ulsanissa; Pohangissa Posco-terästehdas
–> kaakkoisosissa siis vähemmän syytä Souliin muuttamiseen, kaupunkilaistuminen lähinnä provinssin sisällä
– Yleinen käsitys jeollalaisten kotiseutuyhdistysten merkittävyydestä (Honam Hyanguhoe; Honam=Jeolla/Chôlla); ”yksi kolmesta merkittävästä yhdistyksestä”, kaksi muuta merijalkaväen reserviläisliitto ja Korea Universityn alumniyhdistys
– elokuva Mokpo on satamakaupunki, mainoslauseena myös ”isoveljien kaupunki” (hyŏngnimdŭrŭi tosi ), mikä viittaa gangstereihin
– alueelliset ennakkoluulot; jeollalaisten olemassakin oleva syrjintä (”suuryhtymässä ei juuri Jeollan murretta kuulunut” – Janelli 1993; eräässä romaanissa riisikaupan tavarantoimittajana olleelle jeollalaismiehelle annettu kehotus välttää murretta ja opetella puhumaan soulilaisittain
“Elämä alikehittyneessä kaupungissa” (jatkuu seuraavalla luennolla)
Soul helmikuussa 1969. Kuva Neil Mishalov.
