Gwangjangin markkinat kuuluvat Soulin vanhimpiin.
Siellä kuuluvat äänet kertovat aikojen muuttumisesta.

Gwangjangin markkinoita kutsuttiin
alkujaan Dongdaemunin markkinoiksi.

Choson-kaudella alueella oli Ihyonin markkinat.

Vuonna 1905 Doosan-yhtymän perustajan
Pak Seung-jikin johdolla Dongdaemunin (itäportti)
alueen suurkauppiaat perustivat Gwangjangin markkinat.

Niistä kehittyi silkki- ja kangaskaupan valtakunnallinen keskus.

Materiaalin valitseminen on
silkki- ja kangaskaupan keskeisin ääni.

Sitä ymmärtävät ainoastaan alan asiantuntijat.

(01.20) Valmisvaatteiden alkaessa hallita markkinoita
Gwangjangin markkinat kohtasivat suuren muutoksen.

Korean sodan jälkeen korkealaatuisia
ulkomaanvaatteita myyneet kauppiaat
pitävät Gwangjangin perinteitä yllä.

(0.1.55) Kankaita myyvän Gwangjangin markkinoiden
ympärille on syntynyt suuri määrä
pieniä vaatetustehtaita.

Myös tästä on tullut yksi Gwangjangin markkinoiden ääni.

Luonnollisesti myös vaatetustarvikkeiden
myyjät ovat kerääntyneet Gwangjangin läheisyyteen.

Niihin kuuluu mm. nappitehtaita.

Markkinoiden muutos on
muuttanut myös markkinoiden äänet.

Markkinoiden äänten keskuudessa
ovat kauppiaat, jotka ovat luoneet
siellä oman erityisen äänensä.

Kuten markkinoilla on historiansa,
myös kauppiaiden äänellä on historiansa.

(03.06) -Kävin siihen aikaan silkki- ja kangaskauppaa.

Kollega aloitti sen aikaisella
rahalla miljoonalla wonilla.

Hän aloitti heinäkuussa, ja minä syyskuussa.

Aloitin kaupankäynnin silloin,
ja kauppa kävi todella hyvin.

Syynä oli se että tänne tultiin koko maasta.

Tänne tultiin maalta, ja maalaisia
tuli niin että oli kolme-neljä naista, -

ja mukana oli aina yksi tai
kaksi miestä, joilla oli rahat.

No siinä sitten istuttiin ja tehtiin kauppaa.
Jos he tekivät lähtöä niin haastettiin
tahallaan vähän riitaa.

Sotkettiin miehen housuja vähän mullalla,
ja sanomistahan semmoisesta tulee.

(04.00) Riita kun syntyi niin kiroiltiin ja uhiteltiin,
ja naiset tulivat väliin estämään.

Naiset sanoivat että älkää tapelko,
me ostetaan tavarat ja lähdetään.

Niin sitä myytiin tavaraa.

(04.35) Laskiessa sanottiin, että yksi on kôn, kaksi ch'a,
ja yô, chông, in, kyo, paek, t'ae, u, nogang.

Kymmenen oli nogang,
ja myös tonni oli nogang.

Kymppitonni oli myös nogang,
niin että ainoastaan kauppiaat ymmärsivät.

Sillä tavalla tiesimme
keskenämme mikä oli kallista.

(05.05) Asiakkaasta jolla näytti olevan
rahaa sanottiin yônach'i,
sellainen joka oli hyvä asiakas.

Ja jos oli pikkutarkka eikä
tuntunut haluavan ostaa,
sanottiin ssebong. Ssebong, "menköön pois".

Vanha väki tietää nämä kaikki.

Myötäjäisiä ostamaan tulevista sanottiin ûltongi.

Ja 60-vuotispäivien
tarpeiden ostajista kaptongi.
Oli kaptongi ja ûltongi.

Gwangjangin kangasmarkkinat ovat
muutoksen kourissa kuluttajien
suosiessa valmisvaatteita.

Asiakkaiden ääni markkinoilla
on käynyt vaimeammaksi.

Syynä on perinteisen korealaisasun
(hanbok) käyttämisen väheneminen.

(06.15) "Voi olla että liikkeen joutuu
pitämään kiinni viikon, puolitoista."

Aikaisemmin hyvä jos ehti
ruokaa syödä asiakkailta.

Täällä kävi asiakkaita niin paljon.

Lokakuu on paras kauppakuukausi,
silloin on eniten asiakkaita.

Keväällä maalis-, huhtikuu.
Syksyllä syys-, lokakuu.

Lokakuu on ollut paras kauppakuu,
mutta nyt ei asiakkaita ole yhtään.

Tämä on kevätlukukaudella 2007 Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa pidettävän Korean kaupunkiantropologia -kurssin blogi.